Mielenterveyskuntoutujan omainen saa harvoin omaishoidon tukea

[Vieras]

Mielenterveyskuntoutujien omaisista 27 % käyttää aikaa läheisensä huolenpitoon yli 32 tuntia viikossa. Silti keskimäärin vain 5 % saa kunnallista omaishoidon tukea. Osasyynä tilanteeseen ovat mittaristot, joiden avulla kunnat arvioivat hoidettavan kuntoa. Mittaristot painottavat fyysistä toimintakykyä, jolloin niiden avulla ei voi juurikaan arvioida hoidettavan sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä eikä hoidon/huolenpidon sitovuutta. Tilanteen korjaamiseksi on aloitettu työ, jonka tarkoituksena on tuottaa kuntien käyttöön uudenlaiset mittarit ja saada omaishoidon tuen myöntämisen kriteerit yhtenäisiksi. Kunnat kuitenkin päättävät itse, ottavatko ne uudet mittaristot käyttöön.

Mielenterveyskuntoutujaa hoitava omaishoitaja vastaa tyypillisesti läheisensä arjen sujumisesta. Esimerkiksi skitsofreniaan liittyy usein passiivisuutta ja aloitekyvyttömyyttä. Skitsofreniaan sairastunut ei välttämättä kykene huolehtimaan hygieniastaan tai lääkkeiden otostaan, käymään kaupassa, laittamaan ruokaa tai huoltamaan vaatteitaan. Omaisen huolenpitotehtävään voi kuulua myös se, että hän yrittää ylläpitää läheisensä todellisuudentajua. Toimintakyvyn rajua laskua voi aiheuttaa myös esimerkiksi vakava masennus. Mikäli hoidettava on itsetuhoinen, omaiselle lankeaa paljon valvontavastuuta: läheistä ei ehkä voi jättää hetkeksikään yksin.

Läheisistään huolehtivien mielenterveyskuntoutujien omaisten määrää ei ole tilastoitu ja esimerkiksi omaisyhdistyksiin kuuluvat omaiset muodostavat vain pienen ja valikoidun ryhmän. Keskimäärin voidaan kuitenkin todeta, että läheisistään huolehtivista 81-87 % on naisia, jotka ovat keskimäärin 55-vuotiaita. Heistä 28-33 % asuu yhdessä sairastuneen kanssa. Suurin osa sairastuneista läheisistä (54-61 %) on skitsofreenikkomiehiä, joiden keski-ikä on 38-44 vuotta. 1980-luvulla alkanut psykiatrisen hoidon rakennemuutos on vaikuttanut merkittävästi omaisten asemaan. Laitoshoitopaikkoja on vähennetty, mutta avohoidon resurssit tai kankeahkot rakenteet eivät ole pystyneet vastaamaan uudistuneisiin tarpeisiin. Tässä tilanteessa omaisten hoitovastuu on lisääntynyt.

Oletko sinä psyykkisesti sairaan läheisesi omaishoitaja? Millaiseksi koet tilanteesi?

[Helpottaa kun tämä palsta on avattu, voi purkaa tu]

Asia koskettaa läheisesti perhettämme.Poikamme hoidossa oli kaksi vaihtoehtoa - koti tai hoitokoti; niin paljon tukea hän tarvitsi. Hän oli jo pitkään saanut korotettua hoitotukia, mikä on edellytys omaishoidon tuelle.Otimme yhteyttä kaupunkiin, ja ei mennyt kauan, kun mieheni sai omaishoidon tuen. Eihän se paljon ole tehdystä työstä (24/7 - niin vaativaa on poikamme hoito; olemme molemmat poissa työelämästä ja näin se on mahdollista) - 300 euroa bruttona.
Asiana se on kuitenkin tärkeä. Olen auttanut muita omaisia hakemusten teossa, ja hoitotuki onkin esim. yhdelle perheelle myönnetty, mutta kun kaupungilla ei ole rahaa. Emme lannistu, vaan seuraamme tilannetta - ehkä tämäkin perhe saa tuen pian !
Älkää tekään lannistuko. Hakemukseen ei riitä pelkät käytössä olevat mittaristot. Pyytäkää joku auttamaan päivittäisten toimintojen kuvaamiseen, teimme näin, ja se kaikki selitti paljon näille tuesta päättäville henkilöille. Kotonakin kävivät vielä varmistamassa tilannetta, ja seuraavat myös. Uskotaan, että vähän ajan päästä omaishoidon tuki kattaa kuntoutujien hoitajatkin. Tehdään työtämme tunnetuksi ja hakemuksia sisään !

[Ricky]

Olen itse erilaistumatonskitsofreenikko ja minun omaiset kokevat minut suureksi rasitteeksi. sen he ovat kertoneet suoraan. He häpeävät kertoa etten ole liikemiesuralla edennyt eteenpäin, vaan paloin loppuun 10v. jälkeen. On tosi vaikeaa jatkaa eteenpäin.
Jos työnantaja sanoo että liiketoimet kestävät tänään pidenpään, 24 h. jossain vaiheessa selkäranka murtuu. Luulin että heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä senkun porskuu. Olin väärässä, poltin kynttilää molemmista päistä. Nyt olen 33v. työkyvyttömyys eläkkeellä. Too fast to live, too young to life. Kaikille hyvää kesän alkua!