Pitkällisen sairaalajuoksujen ja tutkimusten jälkeen on päädytty kesällä 09 otsakkeessa esitettyyn skitsofrenian muotoon.
Haen vertaistukea NUOREN (13-15 v) skitsofreniaa sairastavan nuoren huoltajista, lähellä olevista joilla mahdollisesti asia on tututumpi kuin minulla. Kuinka Teillä arki sujuu ja miten tämä "sairaus" on otettu perheen sisällä vastaan ja eritoten, miten nuori voi...
Itse kerron tässä vaiheessa, että tuo oireilu on meillä vuorovaikutuksen ja hahmotuksen vaikeuksissa. On ollut yksinäinen ja se on vaikeuttanut elämää.
Kotona tuemme kaikin puolin ja yrittänyt tukea tytärtäni mahdollisimman paljon. NYT menossa asiat väärään suuntaan, eli koulusta paluu takaisin sairaalakouluun. Syy tällä kertaa se, ettei normaalikoulun luokkamuoto vastaa tyttäreni tarpeita.
Luokka on mukautettu ja tyttäreni osaaminen on perusopetustasolla MUTTA nämä puutteet aiheuttavat sen, että
tuettua koulunkäyntiä tarvitaan edelleen eli suunta takaisin sairaalaan.... :( MUTTA onneksi kotoa käsin...
Tyttärelleni asian ymmärtäminen on vielä hakusessa, joudun käyttämään suostuttelua ym...Ne ohuen narun varassa olevat kaverit jäisivät ja joutuisi taas olemaan sairaalamaailmassa josta kavereita ei oikein onnistu saamaan....
Mielipiteitä, kokemuksia...
Meiliosoitteeni lyyliseppo@gmail.com
